Venttiilikannentiiviste

 

HomeAutoProjektitKuviaLinkit

 

 

 

Joku tarkkasilmäinen saattoi huomata jakohihna projektista, että sytytystulppat olivat öljyiset. Tämä johtui siitä, että öljyä pääsi venttiilikannen tiivisteen välistä sytytystulppien päälle. Pahin mitä tästä voi koitua on sytytysjärjestelmän tuho oikosulun johdosta. Pientä pätkimistä oli jo esiintynyt, mutta siitä lisää vikavalo projektissa (ilmestyy piakkoin).


Öljyinen tulppa.

Tilasin Automuovikemikaalista tiivisteen sekä tarvittavat O-renkaat. Hintaa kertyi päälle 20 euroa. Maksoin tilisiirrolla, joten säästyin postituskuluista. Tiivistemassan hain Lauttasaaren Osaset liikkeestä 10 eurolla.

Ajoin auton talliin ja aloitin hommat. Tässä vaiheessa täytyy pahoitella muutamien kuvien lievää "palamista". Olin unohtanut aukon hitusen liian suureksi valon lisäämisen jälkeen, joten osa kuvista on liian kirkkaita.


Tarvikkeet motin päällä.

Luin Opel korjausoppaasta ohjeet ja siellä mainittiin, että jakohihnan kansi pitäisi avata. Ehdin irroittaa kannen päällä olevan tukivarren (vain ilmastoiduissa malleissa) ennen kuin huomasin sen tarpeettomaksi. Lopuissa kuvissa moottori on tuettu ylhäältä, mutta se on siis tarpeetonta.


Moottori tuettuna.

Tämän jälkeen irroitin ilmanputsarin, mutta senkin vain siksi, että saisin tukivarren mutterit helpommin irti. Tämäkin on siis turha vaihe.


Putsari irti.

Nyt kun turhuudet oli tehty irrotin sytytystulpat.


Tulpat irti.

Nokka-akselin asentotunnistin oli hieman konstikas saada irti, kun en aluksi ymmärtänyt miten se tapahtuu. Opel korjausoppaassa ei tietenkään tätä mainittu. No tässä se tulee. Auton edestä katsottuna anturin oikeassa laidassa on rautainen ripa. Tätä taivuttamalla ulospäin, anturin nousee nätisti ylös.

Samalla irtosi myös letkut. Öljyn paluuletku oli hieman työläs irroittaa, kun se oli melko jäykkä ja koko ajan sai jännittää milloin se napsahtaa poikki. Onneksi näin ei käynyt.


Anturi ja letkut irti.

Jännittävin oli nyt edessä, itse kannen irrotus. Löysäsin pultit kahteen kertaan ja samalla pyrin painamaan mieleen kireyden. Kireyden testaus käy siten, että aluksi väännät pulttia puoli kierrosta auki ja sitten takaisin lähtökohtaan. Momenttiavaimella tätä ei tarvita, mutta oma oli rikki.


Nostoa vaille valmis.

Kun kannen pultit olivat irti, oli aika nostaa kansi pois. Ensimmäistä kertaa nokka-akselin näkevälle hetki oli suorastaan ikimuistoinen :) Täytynee sanoa, että yllättävän kiiltävässä kunnossa kaikki näytti olevan. 15.000 kilometriä ajettu öljy tietenkin hieman rumensi kuvaa, jotka on muuten tänään (20.1.2006) vaihdettu uusiin.


Kansi auki ja rojut esillä.


"Close up"

Puhdistin kannen ihan vedellä ja pesuaineella. Poistin siitä myös vanhat tiivisteet ja massat. Tiivisteuran puhalsin paineilmalla kuivaksi ja puhtaaksi.


Puhdistettu kansi.

Sovitin uuden tiivisteen paikoilleen ja sinnehän se menikin. Tiivisteessä on pieniä nypliä, joita painamalla tiiviste jää uraan kiinni.


Uusi tiiviste paikoillaan.

Kaivoin tiivistemassan ja laitoin sitä tiivisteuraan sekä uran ulkopuoliselle reunalle. Massaa laitoin kaarien ja tiukkojen mutkien kohdalle, eli periaatteessa kumpaankin päähän.


Valmis kansi.

Heitin kannen varovasti paikoilleen ja kiristin pultit. Kun momenttiavain ei toiminut, jouduin kiristämään muistin varassa. Kun kansi oli kiinni, vetäisin sormella vielä ulos pursunneen massan tasaiseksi, jotta se tiivistäisi paremmin.


Kansi projekti valmis.

Tiivistemassa kuivu noin tunnissa, joten odotellessa keräsin kaikki työkalut konehuoneesta ja tarkastelin moottoria noin yleisesti. Kuivuminen ja valokuvaus mukaan laskettuna aikaa kului noin 3 ja puolituntia. Rahaa meni päälle 30 euroa.

Päivä projektin jälkeen huomasin, että autot ajoivat taas perseessä kiinni ja autoa seurasi pienempi savupilvi. Aluksi hirvitti, kun oli tottunut siihen että takana oliat jättävät "hajuraon" :)

 


Copyright (c) 2004 PostPro T:mi. All rights reserved.

ekto@desteem.org